Ampiaiset jaetaan yhteiskunta- ja erakkoampiaisiin. Edellisiä on Suomessa 12, jälkimmäisiä 29 lajia. Käytännössä ihmiset kohtaavat yhteiskunta-ampiaisia, sillä erakkoampiaiset eivät nimensä mukaisesti muodosta yhteiskuntia ja jäävät huomaamatta. Maallikot saattavat sekoittaa niin eri ampiaisryhmät kuin ampiaiset, mehiläiset ja kukkakärpäset keskenään. Erotuksena kukkakärpäsistä ampiaisilla on neljä kalvomaista eli läpikuultavaa siipeä, kärpäsillä vain kaksi. Muista pistiäisistä ampiaiset erottaa siitä, että levossa niiden siivet ovat pitkittäin laskostuneet ja siten ne näyttävät kapeilta.

Erakkoampiaiset ovat hennompia ja vähemmän karvaisia kuin yhteiskunta-ampiaiset. Ne asuvat erilaisissa joko luonnon tai ihmisen tekemissä koloissa. Jotkut lajit muovaavat pesäruukkuja, jonne ne munivat ja joissa toukka kehittyy. Yhteiskunta-ampiaiset tekevät pesänsä luonnonkoloihin, oksistoon, rakennuksiin tai maahan. Huussin katossa keikkuva harmaa pallo on yhteiskunta-ampiaisen tekemä. Jotkut yhteiskunta-ampiaiset ovat pesäloisia. Ne eivät rakenna omaa pesää, vaan valtaavat muiden yhteiskunta-ampiaisten pesän. Usein loisampiaiset kelpuuttavat isännäkseen vain jonkin tietyn lajin.


Ancistrocerus-suvun erakkoampiainen

Eumenes-suvun pesäruukku
Saksanampiainen kuuluu yhteiskunta-ampiaisiin
Tyypillinen yhteiskunta-ampiaisen pesä

Erakkoampiaiset ovat moniruokaisia. Ne saalistavat hyönteisten toukka- ja aikuisvaiheita. Ampiainen lamauttaa saaliinsa ja sulkee sen pesäkoloon toukan ravinnoksi. Aikuinen itse syö kukkien mettä. Myös yhteiskunta-ampiaiset ovat moniruokaisia: aikuiset keräävät toukilleen liharavintoa, mutta syövät itse sokeripitoista ravintoa kuten mettä. Kukilla käydessään ampiaiset pölyttävät kasveja, mutta niiden merkityksestä pölytyksessä tai kasvilajin valinnasta ei tiedetä juuri mitään. Ihmiset kohtaavat useimmiten piha-ampiaisen, joka nimensä mukaisesti viihtyy pihoilla ja puutarhoissa. Tosin ilmaston muutoksen myötä saksanampiainen (nk. tappaja-ampiainen) on nykyään Etelä-Suomessa monin paikoin yleisin ampiaisemme, ja sekin suosii urbaania ympäristöä. Myös sukupuuttoon Suomesta hävinnyt, tarunhohtoinen ja pelottava herhiläinen (= ampiainen) on runsastunut ja levittäytynyt viime vuosina Keski-Suomeen asti.

(Kuvat: Wikipedia)